Kiitos perusteellisesta vastauksestasi Jussi. Suurimmat hämmästyksen aiheeni selvisivätkin jo, mutta kyselen nyt vielä muutamia juttuja:
Jos yksityisten toimijoiden saamat nettomääräiset rahavirrat lisääntyvät, on velkojen maksu (ja voittojen tekeminen) huomattavasti helpompaa kuin siinä tapauksessa, että rahavirrat vähenisivät esimerkiksi julkisen sektorin ylijäämien myötä.
Tämä on toki totta, mutta rahavirrathan voivat lisääntyä ilman, että julkinen sektori velkaantuu. Eikö olisi parempi kiinnittää huomiota nimen omaan näiden rahavirtojen kokoon, eikä rahavarallisuuteen?
Valtion velkakirjathan ovat käytännössä korollista valuuttaa eli ne on mahdollista hankkia itselleen ainoastaan valuuttaa vastaan.
Tämä kuullostaa vähän hämärältä. Kaikki asiat mitä myydään markkinoilla on mahdollista hankkia itselleen ainoastaan valuuttaa vastaan. (Paitsi ehkä oravannahat, jos sattuu olemaan metsästäjä.) Valtion velkakirjoja käytetään toki vaihdon välineenä, mutta ne markkinat millä näin tehdään on kyllä aika harvinaisia ja niitä ei käytetä unit of accounttina (mitä ikinä se onkaan suomeksi), niin en oikein tiedä missä mielessä ajattelet niiden olevan käytännössä valuuttaa. Ok, niillä voi siirtää kulutusta tulevaisuuteen, mutta niin voi säilyketölkeilläkin.
Verovelalla tarkoitin vaan veroja. En tiedä miks lisäsin tuon sanan velka siihen.
Asiasta kolmanteen ymmärsinkö oikein, että te laskette julkisen sektorin velkaantumiseksi myös sen, kun keskuspankki ostaa markkinoilta jotain ja antaa vastineeksi valuuttaa? Jos näin, niin ei kai eduskunnan budjettikuri ole ongelma kunhan keskuspankki hoitaa hommansa ja pitää kokonaiskysynnän trendillään?
Kai se on ihan mahdollista, että keskuspankki hoitaa tän homman pienemmillä tehokkuustappiolla kuin eduskunta?